Buenos Aires
Kyseessä ovat työmatkat jotka tein noin kolmen viikon aikana peräti kaksi kertaa. Argentiinassa on sitten käyntieni tapahtunut aika paljon joten olen jättänyt tarkemmat hinta- yms. tiedot pois.
Ei kun matkaan: Tällä kertaa lennetään mahdollisimman halvalla, edestakaisen lennon hinta Lufthansalla Frankfurtista oli muistaakseni 4500.- perinteistä markaa. Lento kestää yhteen suuntaan noin 14 tuntia ja kun nykyään koneiden ilmastointia on vähennetty, tekosyynä se että koneissa ei saa enää tupakoida, niin onhan se aika rankka matka. Matkustajien kustannuksella säästetään polttoainetta, mutta kyllä sitä sitten jopa tupakoimaton huomaa lentäneensä. Tuli mieleen lähes parinkymmenenvuoden takainen lento Tokioon; lennettiin pohjoisnavan yli ja matka kesti hieman pitempäänkin, silloin sai tupakoida ja kännisten disco koneen peräsillalla jatkui koko yön, eikä tuntunut missään, mutta olihan sitä silloin itsekin nuorempi.
Työmatkani Argentiinan osuivat touko-kesäkuulle 1999. Ei siis ilmastollisesti ihanteellisinta aikaa, mutta kyllä päivisin oli ihan t-paita kelit. Jos aikoo viettää yhtä kyytiä reissun päällä koko päivän niin parasta on kyllä varata mukaan reppu ja siihen hieman lisävaatekertaa. Takkikaan ei ainakaan aamuisin ole liiottelua tähän vuodenaikaan.
Matka lentokentältä Buenos Airesin keskustaan, jossa hotelli sattui olemaan, sujui parhaiten busseilla jotka liikennöivät juuri tuota väliä, taksitkaan eivät olleet kalliita, mutta jos tietää minne on menossa niin bussi on tietenkin edullisempi. Hotelli aivan kävelykeskustan tuntumassa ei nyt ollut niin kummoinen, ystävällinen palvelu, kohtuullisen kokoinen huone, joskin hieman vetoisa, eikä maisemilla voinut kehua. Vaan eihän tänne ole tultu kuin nukkumaan ja lepäämään parina vapaapäivänä.
Buenos Airesin keskusta on suhteellisen helppo hahmottaa, toista on sitten kun mennään laitakaupungille. Mieluiten hotellista etukäteen tilattu taksi hyvine kuskeineen on silloin kullanarvoinen asia. Takseja on kyllä paljon mutta etukäteistilaus ja nimenomaan hotellin kautta useimmiten takaa sekä turvallisuuden että aikatauluissa pysymisen. Buenos Airesin keskusta ei ainakaan silloin ollut iltaisinkaan ollenkaan vaarallisen tuntuinen. Yölläkin sai liikkua ihan rauhassa. No taloudellinen tilanne siellä ei ole enää sama joten parasta lienee olla varovainen ainakin aluksi. Öisillä kaduilla oli aika paljon asukkaita, mutta hekään eivät juuri puuttuneet ohikulkijoiden asioihin. Pieni varoitus ihmisille jotka pelkäävät koiria; on olemassa joukko ihmisiä jotka ilmeisesti rahaa vastaan ulkoiluttavat koiria ryhmissä, tosin kytkettyinä. Tällainen ryhmä voi käsittää jopa kymmenenkin koiraa sekä sen ulkoiluttajan joka ei välttämättä ole juuri puliukkoa kummaisemman näköinen joten ei uskoisi että hänellä on varaa niiden koirien ruokaan, siitä siis päättelin että he tekevät hommaa rahasta.
No, se keskusta on sitten aika tyypillinen, paljon ostoskatuja jne. Yksi piirre kyllä poikkeaa lähes kaikista muista tuntemistani keskustoista. Nimittäin joka hemmetin korttelissa ja myös keskellä kävelykatua on yleisöpuhelimia ja niiden katujen varsilla puhelinliikennettä harjoittavia yrityksiä. Kännyköitä ei ainakaan vielä silloin ollut paikallisilla kovin runsaasti ja ulkomaan puheluiden hinnat olivat aika kovat. Onnistuinpahan itsekin lörpöttelemään hotellista parilla tonnilla (FIM) viikossa, kännykkä oli mukana mutta eihän se siinä verkosssa toiminut, ja tiedä sitten kuinka paljon se olisi maksanut. No olihan niistä puheluista suurin osa työasiaa, mutta silti.
Ekalla reissulla ei paljon ehtinyt nähtävyyksiä katselemaan, mutta keskustan ravintolat tulivat kyllä iltaisin tutuiksi. Hyvää paikallista ruokaa löytää helposti, paikallinen viini on täälläkin hyvää ja edullista. (Ainakin oli). Palvelu ravintoloissa oli ihan kelpoa. Erikoisuutena ovat tietenkin avotulella grillatut ruoat. No tuli sen verran turisteiltua että käytiin La Bocassa joka on taiteilijoiden kaupunginosa, taas ehkä vuoden ajasta johtuen kovin hiljainen. Täällä ehkä suurin nähtävyys oli satama-altaaseen hukkuneet laivat.
No toisella matkalla ehdin jo hieman katselemaan ympärillenikin, olin saanut vihiä että Tigre saattaisi olla tutustumisen arvoinen paikka. Ja niin olikin. Tunnin matka junalla Buenos Airesista ei tuntunut edes pitkältä sillä koko ajan oli ohjelmaa tarjolla. Junaan astui nimittäin aina silloin tällöin jonkin hyödyllisen tarvikkeen myyjiä jotka jaksoivat pitää pitkän ja värikkään esitelmän. En tiedä kuinka hyvin kauppa kannatti, mutta jos olisin tarvinnut esimerkiksi ompelukoneöljyä, niin mikä sen näppärämpää kuin ostaa se työmatkalla junasta.
Niin, Tigre on itse asiassa Buenos Airesin esikaupunki, sinänsä pieni paikka, mutta osa suurta Paranha-joen suistoaluetta. Siinä se jekku onkin. Täältä pääsee pienillä laivoilla tutustumaan suistoalueeseen. Aivan mielettömästi kanavia joiden varrrella ihmiset asuvat. Toinen toistaan hienompia ja välillä huonompia taloja. Hieman kuin Venetsia, mutta alue on vain paljon suurempi ja asutus harvemmassa. Kiertoveneily kestää pari tuntia ja paateilla on myös tarjoilua. Tigressä on myös "huvisuisto", vuoristoratoineen ja muine vempeleineen, huvipuisto oli kylläkin nyt suljettuna koska oli kesä eli paikallisittain talvi, eikä siis riittävästi asiakkaita.
Aikaa oli jäljellä vielä pari päivää joten miksipä ei piipahtaisi Uruguayssa. Kantosiipialuksia lähtee satamasta aika tiuhaan tahtiin ja matka sinne kestää alle tunnin. Kaikki menomatkan tullimuodollisuudet hoidetaan jo Argentiinassa niin että perillä ei tarvitse kuin astua maihin. Paikka, Colonia, on kuin astuisi sata vuotta ajassa taaksepäin, no autoja on toki täälläkin, mutta muuten. Kannattaa lähteä jo aamupaatilla , niin on koko päivä aikaa katsella kaupunkia ja illaksi ehtii hyvin takaisin. On kuin Tallinnassa kävisi. Satamassa on turistitoimisto josta saa kaupungin kartan ja muuta tarvitsemaansa tietoa. Täälläkin sai hyvää ruokaa ja viiniä, ja edullisesti. Hieno paikka. Pääseehän Buenos Airesista myös muualle Uruguaihin laivalla, esim. Monte Videoon, mutta jos aikaa on rajoitetusti niin Colonia on kyllä listaykkönen. Filatelistien huomioon, täälläkin postikortin hinta sisältää postimaksun joten jos haluaa merkit kortteihin niin ne on erikseen ostettava postista. Satamaa lähin posti on siinä kun kävelee satamasta mäkeä ylös ja kääntyy sen päällä vasemmalle kohti niemen nokkaa, jos muistan oikein.
Argentiinasta, nyt siis kyseessä Buenos Aires, poistuminen on aika helppoa, mutta mitään ns. parempia ravintoloita ei passintarkastuksen jälkeen enää ole ja takaisin on turha yrittää, joten jos tuntuu, että ennen pitkää lentoa haluaa kunnon aterian niin parasta hoitaa asia viimeistään lentokentän avoimella alueella. Odotushallissa ruokaa ei ehkä ole niin kovin runsaasti, mutta sen sijaan viina-annoksissa ei kursailla. Gin Tonic paikallisittain käsittää suurinpiirtein yhtä paljon molempia ainesosia reunoiltaan ylivuotavassa vesilasissa, olkoon tämä tarinan opetus ja lopetus.